H.C.Andersen
Todellinen prinsessa

Oli kerran prinssi, joka tahtoi puolisokseen prinsessan, mutta sen pitikin olla todella oikea prinsessa. Ja hän kiersi maat ja mantereet ja etsi etsimistään, mutta missään hänellä ei ollut onnea. Prinsessoja oli yllin kyllin, mutta prinssi ei koskaan saanut selville olivatko he oikeita prinsessoja. Aina oli jotakin, mikä ei ollut aivan kohdallaan. Hän palasi kotiin murheellisena, sillä hän toivoi hartaasti omakseen oikeaa prinsessaa.


Eräänä iltana oli hirveä rajuilma. Ukkonen jyrisi ja salamat sinkoilivat, satoi kuin kaatamalla. Oli kerrassaan kamalaa. Äkkiä koputettiin kaupungin porttiin ja vanha kuningas meni avaamaan. Portin takana seisoi prinsessa. Mutta herranen aika sentään, kuinka sade ja rajuilma olivat runnelleet häntä! Virtana valui vesi hänen vaatteistaan ja hiuksistaan, vettä juoksi kenkien kärjistä ja tirsui ulos kantapäistä. Ja tämä sanoi olevansa oikea prinsessa!


-Pian se nähdään! ajatteli vanha kuningatar. Hän ei kuitenkaan puhunut mitään, vaan meni
makuuhuoneeseen, mätti kaikki vuodevaatteet pois sängystä ja pani sen pohjalle herneen. Sitten hän otti kaksikymmentä aluspatjaa, latoi ne herneen päälle ja pani aluspatjojen päälle vielä kaksikymmentä untuvapatjaa. Tässä vuoteessa prinsessa sai nukkua yönsä.


Aamulla häneltä kysyttiin kuinka hän oli nukkunut.


-Voi, voi, kauhean huonosti! sanoi prinsessa. –Tuskin ummistinkaan silmiäni koko yönä. Ties mitä sängyssä olikaan! Jotain kovaa allani oli, sen vain tiedän. Koko ruumiini on täynnä mustelmia. Tämä on aivan kauheata!


Toki tuosta kaikki ymmärsivät, että hän oli oikea prinsessa, kun oli kahdenkymmenen aluspatjan ja kahdenkymmenen untuvapatjan alta tuntenut herneen. Niin herkkäihoinen saattoi olla vain oikea prinsessa.


Prinssi otti hänet nyt vaimokseen, koska tiesi saavansa oikean prinsessan. Mutta herne vietiin museoon, ja siellä se on vielä tänäkin päivänä, jollei kukaan ole sitä siepannut.
Sen pituinen se!


Suomentanut Maila Talvio