Tähtitaalerit

Olipa kerran pieni tyttö, jonka isä ja äiti olivat kuolleet, ja hän oli niin köyhä, ettei hänellä enää ollut kattoa päänsä päällä, ei vuodetta, mihin päänsä kallistaa, eikä lopulta muuta kuin vaatteet yllä ja kädessä leipäpala, jonka joku armelias sielu oli hänelle antanut. Mutta tyttö oli hyvä ja hurskas.

Ja koska hän oli koko maailman hylkäämä, hän lähti kulkemaan Jumalaan luottaen. Tiellä hän kohtasi köyhän miehen, joka pyysi: ”Voi, anna minulle jotain syötävää, minulla on kova nälkä.” Tyttö antoi hänelle koko leipäpalansa ja sanoi: ”Jumala sen sinulle siunatkoon.”

Kun hän jatkoi matkaansa, tuli vastaan lapsi, joka valitti: ”Päätäni paleltaa kovin, anna minulle jotain sen suojaksi.” Silloin tyttö otti myssyn päästään ja antoi sen lapselle.

Kun hän oli kulkenut vielä jonkin matkaa, tuli taaskin lapsi, joka paleli, koska hänellä ei ollut nuttua, ja tyttö antoi hänelle oman nuttunsa, ja vielä edempänä toinen lapsi pyysi hametta, ja senkin tyttö antoi yltään.

Lopulta tyttö saapui metsään, ja oli tullut jo pimeä. Silloin tuli vielä yksi lapsi ja pyysi paitaa, ja hurskas tyttö ajatteli: ”On pimeä yö, eikä kukaan näe minua, joten voin antaa paitanikin.” Hän riisui paidan yltään ja antoi senkin pois. Ja kun hän seisoi siinä ilkialastomana, taivaalta alkoi yhtäkkiä sataa tähtiä, ja ne olivatkin oikeita kirkkaita taalereita, ja vaikka tyttö oli juuri antanut pois paitansa, hänellä oli yllään paita, ja se oli hienointa pellavaa. Siihen hän keräsi taalerit ja eli rikkaana koko ikänsä.

Sen pituinen se.