Lemminkäinen

 

Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki kaunis Kaukomieli:

”Jos en ole koiltani korea, su’ultani aivan suuri,

mie valitsen varrellani, otan muilla muo’oillani.”

11. runo

 

Sanoi lieto Lemminkäinen: ”En huoli kotieloista!

Jos markan soasta saanen, parempana tuon pitelen,

kuin kaikki kotoiset kullat, auran nostamat hopeat.

Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni!

Lähen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon.

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

itse korvin kuullakseni, nähä näillä silmilläni,

onko neittä Pohjolassa, piikoa Pimentolassa,

jok´ ei suostu sulhosihin, mielly miehi’in hyvihin.”

Hyöteleikse, vyöteleikse, rautapaitoihin paneikse,

teräsvöihin telkitäikse. Itse tuon sanoiksi virkki:

”Mies on luustossa lujempi, rautapaiassa parempi,

teräsvyössä tenhoisampi noien noitien sekahan,

jottei huoli huonommasta, hätäile hyviäkänä.”

”Oi Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen,

puhki pilvien puhuja, halki ilman haastelija!

Tuo mulle tulinen miekka tulisen tupen sisässä,

jolla haittoja hajotan, jolla riitsin rikkehiä,

kaa’an maalliset katehet, ve’elliset velhot voitan

etiseltä ilmaltani, takaiselta puoleltani,

päältä pääni, viereltäni, kupehelta kummaltani,

- kaa’an noiat nuolihinsa, velhot veitsirautoihinsa,

tietäjät teräksihinsä, pahat miehet miekkoihinsa!”

12. runo