Koivu

 

Siinä vanha Väinämöinen katseleikse, käänteleikse.

Niin tuli kevätkäkönen, näki koivun kasvavaksi:

”Miksipä on tuo jätetty koivahainen kaatamatta?”

Sanoi vanha Väinämöinen: ”Siksipä on tuo jätetty

koivahainen kasvamahan: sinulle kukuntapuuksi.

Siinä kukkuos, käkönen, helkyttele, hietarinta,

hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele!

Kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskipäivälläki,

ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsiäni,

rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieriäni!”

2. runo